”Asevarainen turvallisuus on kuoleman turvallisuutta”

Mauri Perä. Kuva: Emma Grönqvist / Tiedonantaja
Mauri Perä. Kuva: Emma Grönqvist / Tiedonantaja

SKP:n Länsi-Vantaan osaston puheenjohtaja Mauri Perä vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja korostaa, että sotilaallisesti sitoutumattomien maiden panosta tarvitaan neuvotteluiden ja rauhan aikaansaamiseksi. Perä puhui Vantaan Hiekkaharjun punaisten muistomerkillä vappuna – alla hänen puheensa kokonaisuudessaan.

”Hyvät toverit

Olemme tänään kokoontuneet koronan aiheuttaman tauon jälkeen isommalla porukalla vuoden 1918 punaisten uhrien muistotilaisuuteen. Tänään järjestäjinä ovat sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja SKP:n Vantaan kaupunkijärjestöt.

Tapahtumalla on jo vuosikymmenien perinteet.

Tällä paikalla mielemme palaa sadan vuoden takaisiin Tikkurilan tapahtumiin. Ensimmäinen maailmansota oli riehunut vuosia. Saksan erikoisjoukot toivat roihuavan maailmansodan Suomeen. Tikkurila oli saksalaisten sodan ydinkohta, etappi, jolla Helsinki erotettiin muusta Suomesta. Samalla punainen Helsinki saarrettiin ja rautatiet pohjoiseen otettiin haltuun.

Saksalaisia vastaan taistelijat olivat Tikkurilan punakaartilaisia. He olivat nuorukaisia vailla sotilaallista koulutusta.

Tikkurilan aseman puolustajista 44 punakaartilaista menehtyi.

Tikkurilan punakaartilaiset ovat ensimmäisen maailmansodan uhreja. He taistelivat saksalaismiehitystä vastaan. Tämä muistomerkki on omistettu myös sotaa seuranneen valkoisen terrorin uhreille. Tämä paikka on joukkohauta, joka kunnostettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Sata vuotta myöhemmin nämä ihmiset kohtalontoverineen saivat ihmisarvon ja henkilöllisyyden tässä toisessa Digimuistomerkissä. Tehtävä oli suuri urakka, jonka toimeenpanivat Vantaan vasemmiston kaupunkijärjestöt.

Erityiskiitos uhrien selvitys- ja tutkimustyöstä kuuluu Aarno Tahvanaiselle. Hän taisi tutkia kaikkien alueen työväenyhdistysten vastaavat arkistot. Hän nousi varsinaiseksi työn sankariksi uhrien tunnistamisessa ja nimeämisessä. Hän kirjoitti myös loppuraportin tämän monumentin paljastustilaisuudelle.

Kiitos muistomerkin täydentämisen onnistumisesta kuuluu myös Vantaan vasemmiston kunnallisjärjestöille, museolle ja muille asiantuntijoille.

Suomessa alkoi yleislakko marraskuussa 1917. Samoihin aikoihin Venäjällä oli alkanut bolsevikkien vallankumous.

Yleislakon tunnukset olivat samat kuin hajotetun eduskunnan kesällä 1917 hyväksymässä valtalaissa. Yleislakolla vaadittiin kunnallislain ja kahdeksan tunnin työpäivälain toimeenpanoa sekä neuvotteluteitse saavutettavaa itsenäisyyttä Venäjästä.

Neuvosto-Venäjän hallitus myönsi Suomelle itsenäisyyden. Suomi sai itsenäisyyden joulukuun 31. päivänä 1917.

Kaikki nämä vaatimukset saavutettiin, mutta Suomen presidentti Svinhufvud ja Saksa halusivat laajentaa maailmansodan myös Suomeen. Saksan sodanjohto kehotti 13. helmikuuta 1918 Svinhufvudin lähettilästä Edvard Hjeltiä tekemään virallisen anomuksen sotilaallisen avun saamiseksi Suomeen.

Lähettiläs Edvard Hjelt ja hänen apulaisensa Rafael Erich jättivätkin anomuksen Saksan sodan johdolle Suomen senaatin nimissä. Svinhufvud siunasi menettelyn myöhemmin joidenkin senaattoreiden vastustuksesta huolimatta.

Saksan interventio alkoi välittömästi maaliskuun alussa Ahvenanmaan miehityksellä ja jatkui 3. päivänä huhtikuuta maihinnousulla Hankoon. Sotatoimet etenivät Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä sekä Loviisasta Lahteen. Viimeiset punakaartilaiset antautuivat Kymenlaaksossa toukokuun alussa.

Saksalaismiehitys jatkui marraskuulle 1918, Saksan häviöön saakka. Samalla raukesi lähettiläs Edvard Hjeltin yksintoimin tehty valtiosopimus ja siihen sisältynyt Suomen miehitys.

***

Valintamme on rauhan tie. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Guterresin vaatimus on: Aselepo heti!

Kauhulla kuuntelen ja katselen uutisia Ukrainasta. Siellä sisällissodassa aseet ovat puhuneet jo kahdeksan vuotta, vuodesta 2014 alkaen. Ranskan presidentti Macronin ja Saksan liittokansleri Merkelin tukema Minskin II sopimus vuodelta 2015 ei toteutunut.

Merkittävää on, että Venäjän hyökkäyksen jälkeen Euroopassa roihuaa jo toinen, toisen maailmansodan jälkeinen sota. Ensin tuhottiin Jugoslavia.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta järkytti. Ukrainassa, kuten Jugoslaviassakin, kansan kärsimykset ovat ja ovat olleet mittaamattomat.

Ukrainasta on nyt tullut kansainvälisen aseteollisen kompleksin ihmiskokeellinen, sotatekninen oppimislaboratorio. Suhteellisen pienellä alueella roihuavalla sodalla on mannerten välinen, globaali ulottuvuus. Uusin sotateknologia, tiedustelutoiminta/vakoilu ja kybersota ovat saaneet uudet ulottuvuudet.

Valintamme on rauhan tie. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Guterresin vaatimus on: Aselepo heti!

Nyt myös sotilaallisesti sitoutumattomien maiden panosta tarvitaan neuvotteluiden ja rauhan aikaansaamiseksi.

Lainaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa:

”Me Yhdistyneiden Kansakuntien kansat, vakaana tahtonamme pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, vakuutamme uskoamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen… oikeudenmukaisuuteen sekä sosiaaliseen edistykseen, miesten ja naisten sekä kaikkien kansakuntien yhtäläisiin oikeuksiin ja tahtoomme turvata rauha ja turvallisuus koko maailmassa.”

Toistan jälleen kerran ystäväni Suomen Rauhanpuolustajien jo edesmenneen puheenjohtajan Pekka Koskisen iskulausetta ”Asevarainen turvallisuus on kuoleman turvallisuutta”.”

Kommentteja ei voi kirjoittaa.