Finanssikriisin marxilaista taustaa

Erkki/ 27 tammikuun, 2009/ Ajankohtaista

Seppo Ruotsalainen, VTT, SKP:n vuosikirjassa 2008:

Finanssikriisin marxilaista taustaa


Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoilta syyskesällä 2007 liikkeelle lähtenyt ns. finanssimarkkinoiden kriisi siirtyi dramaattisesti syvenevään vaiheeseensa vuoden 2008 syyskuun puolivälissä, jolloin jättimäinen yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin. Kriisi levisi hämmästyttävällä nopeudella Aasiaan, Eurooppaan ja koko maailmaan.

Tätä kirjoittaessa joulukuun puolivälissä 2008 ollaan tilanteessa, jossa valtavilla tukipaketeilla ja rahastoilla, siis veronmaksajien rahoilla, on kautta maailman keskitytty pelastamaan pankkeja, mutta samalla kriisi on jo täydellä voimalla siirtymässä ja siirtynyt reaalitalouteen. Suomessakin tästä ovat osoituksena päivittäiset tiedot YT-neuvotteluista, joiden seurauksena kymmeniä tuhansia työntekijöitä on lomautettu tai irtisanottu.

Edessä järjestelmän muutos?

Koko tämä ”vallitseva käytäntö” tuo vahvasti mieleen nuoren Karl Marxin jo vuonna 1844 esittämän historiallisen arvion, jonka mukaan ”yksityisomistuksen viimeisessä huippukohdassa” tulee esiin se salaisuus, että yksityisomistus on väline jonka kautta työ tulee luovutetuksi eli ulkoistetuksi. Osoittautuu siis, että yksityisomistus on ”tämän luovuttamisen toteutumista” (Marx, Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844, s. 77-8)

Tämän hetkistä ”finanssikriisiä” ja sen seurauksia tarkkaillessa voidaan hyvällä syyllä kysyä, ollaanko nyt 2000-luvun alussa tuotantovälineiden yksityisomis-tuksen viimeisessä huippukohdassa, jossa ihmisten työstä syrjäyttäminen, vieraan-nuttaminen ja yritysten ulkoistaminen ovat synnyttämässä monien mielissä jopa ”maailmanlopun” tunnelman?

Marxilaisen teorian kannalta on syytä ottaa todella vakavasti huomioon se mahdollisuus, että nyt ei ole enää kyse jostakin ”normaalista” kapitalistisen talouden kriisistä, joita maailmanlaajuisesti on esiintynyt 1800-luvun puolivälistä lähtien (ks. Marx 1970, s. 7) vaan kyse saattaa olla sellaisesta historiallisesta vaiheesta, jossa nykyinen kapitalistinen talousjärjestelmä osoittautuu täysin toimintakyvyttömäksi ja päiväjärjestykseen tulee välttämättömyys korvata se uudella korkeammantasoisella talous- ja yhteiskuntamuodolla.

Tuotantovoimien ja omistussuhteiden ristiriita

Nykyisen kriisin taustalla oleva ydinkysymys koskee tuotantovoimien ja tuotanto- eli omistussuhteiden välistä ristiriitaa, jota Marx ja Engels analysoivat jo vuonna 1848 yhdessä julkaisemassaan Kommunistisen puolueen manifestissa. He totesivat, että talousjärjestelmän maailmanhistoriallinen muutos tulee mahdolliseksi ja välttämättömäksi silloin kun yhteiskunnan tuotantovoimat ja omistussuhteet muuttuvat toisiinsa nähden yhteen sopimattomiksi toisin sanoen kun tuotantovoimat eivät enää ”mahdu” vallitsevien omistussuhteiden puitteisiin.

Näin tapahtui historiassa aikaisemmin silloin kun feodaaliset, maaorjuuteen ratkaisevasti pohjautuneet omistussuhteet eivät enää vastanneet uusia kehittyviä tuotantovoimia. Nuo omistussuhteet ”täytyi murtaa ja ne murrettiin”. Vastaava ilmiö tullaan marxismin klassikoiden mukaan näkemään tuotantovoimien ja omistussuhteiden osalta myös porvarillisessa yhteiskunnassa. Joutuessaan ratkaisevaan ristiriitaan keskenään nuo suhteet ”saattavat koko porvarillisen yhteiskunnan sekasortoon” ja yhteiskunta alkaa muistuttaa ”taikuria, joka ei enää kykene hallitsemaan esiin manaamiaan maanalaisia voimia” (Marx – Engels, Valitut teokset 2, 1978 s. 341).

Marx täsmensi edellä esitettyä näkemystä myöhemmin vuonna 1859 julkaisemassaan Kansantaloustieteen arvostelua -teoksessa (joka on tavallaan Pääoma-teoksen esityö) tavalla, jota voidaan luonnehtia tuotantosuhteiden ja tuotantovoimien luonteen vastaavuuden laiksi (ks. Marx 1970, s. 10).

”Yhteiskunnan aineelliset tuotantovoimat joutuvat tietyssä kehitysvaiheessaan ristiriitaan siihenastisten tuotantosuhteiden kanssa – tai omistussuhteiden, mikä on vain oikeudellinen ilmaus samalle asialle. Tähän asti tuotantovoimat ovat pysytelleet näiden vallitsevien tuotantosuhteiden puitteissa. Tuotantovoimien kehitysmuodoista nämä suhteet muuttuvat niiden kahleiksi. Seuraa yhteiskunnal-lisen vallankumouksen aikakausi. Taloudellisen perustan muuttuessa mullistuu koko valtaisa päällysrakenne hitaammin tai nopeammin” (Marx 1970, 17).

Marxin ja Engelsin mukaan yhteiskunnan tuotantovoimien ja omistussuhteiden väliseen ristiriitaan liittyy erityisesti talouspulien yhteydessä tuotantovoimien laaja hävittämisprosessi juuri siksi, että nuo voimat saataisiin kutistettuina edelleen ”mahtumaan” vallitsevien omistussuhteiden puitteisiin. Juuri silmiemme edessä olevassa ”finanssikriisissä” on kyse tuotantovoimien valtavasta tuhoamisprosessista, jonka uusin dramaattinen vaihe on, että tuhoaminen on edennyt koskemaan laajamittaisesti myös talouselämän terveitä osia eli taloudellisesti menestyviä ja voittoa tuottavia yrityksiä.

Kuvitteellinen talous

Eräs tämän hetken keskeinen ilmiö on, että kapitalistisesti johdetun perustuotannon ”päälle” on synnytetty valtavan laaja kuvitteellisen talouden alue. Marx osoitti, että kuvitteellinen talous syntyy historiallisesti kapitalistisesti johdetun talouden seuralaiseksi väistämättömästi ”rahakauppiaiden” ammattikunnan ilmaantumisen myötä. Tuon ammattikunnan tuntomerkki on, että se ei pistä tuotantoprosessiin penniäkään omaa rahaansa, vaan operoi täydellisesti vieraalla pääomalla. Tämän seurauksena talouselämä joutuu mitä räikeimmän keinottelun kohteeksi. Kuvitteellinen talous on ratkaisevasti antagonistisessa suhteessa reaalitalouteen nähden. Pääoman kolmannessa kirjassa Marx totesi, että osakejärjestelmä (Aktienwesen) ”hävittää yksityisteollisuutta sitä mukaa kuin se leviää ja ottaa hallintaansa uusia tuotannon aloja” (Marx 1976, s. 435-6)

Samalla Marx korosti, että tavanomainen kaupankäyntikaava R – T – R’ (jossa Rahalla ostetaan Työ, joka viimeksi mainittu luo itseään suuremman arvon ja vaihdetaan suurempaan rahaan R’) muuttuu kuvitteellisen talouden kasvaessa yhä suuremmassa määrin tuotantosuhteiden irvikuvaksi eli muotoon R – R’. Raha vaihtuu suoraan rahaan ilman välissä olevaa tuotannon kiertokulkuprosessia eli kasvaa ikään kuin puussa.

Rahan vaihtuminen suoraan rahaksi kasvattaa eroa kuvitteellisen ja reaalitalouden välillä eli mielikuvituksen ja todellisuuden välillä. Kuvitteellinen (fiktiivinen) talous irtoaa yhä enemmän reaalitaloudesta ja sen piirissä on laajoja alueita, joihin ei kohdistu juuri minkäänlaista ulkoista tai sisäistä valvontaa. Kuinka osuvasti Marx arvioikaan jo 1860-luvulla kuvitteellisen talouden tulevaa kehitystä: ”Se luo uuden finanssiylimystön, uuden loislajin yrittelijöiden, grynderien ja pelkästään nimellisten johtajien hahmossa, se luo kokonaisen huijausten ja petosten järjestel-män grynderitoiminnan, osakeannin ja osakekaupan alalla. Se on yksityistä tuotantoa ilman yksityisomistuksen valvontaa” (Marx 1976, s. 435).

Nykyisen markkinatalouden huijaukset ja petokset näyttivät monien mielissä saavuttaneen huippunsa 2000-luvun alussa paljastuneissa lukuisissa suuryritysten kirjanpitorikoksissa, joista ulospäin näkyvimpiä olivat amerikkalaisen tietoliikenneyhtiö Worldcomin viiden miljardin dollarin kirjanpitohuijaukset vuodesta 1999 lähtien sekä energiayhtiö Enronin ajautuminen vastaavista syistä jättimäiseen konkurssiin vuonna 2001.

Uusi petoshuijausten yksilötason ennätys näyttää kuitenkin saavuttaneen päivänvalon juuri tätä tekstiä kirjoittaessa. Tiedotusvälineet kertoivat 13.12.08, että autoteollisuuden alasajoa tuskaisina seuraavat amerikkalaiset ovat nyt joutuneet hämmästelemään tietoja, joiden mukaan yhtä Wall Streetin arvostetuimmista yritysjohtajista, Bernard Madoffia syytetään jättimäisestä 50 miljardin dollarin (37 miljardin euron) pyramidihuijauksesta. 70-vuotias Madoff on myöntänyt tekonsa ja sanoo olevansa lopen väsynyt, koska ”kaikki on huijausta” (Radio Yle1:n uutiset 13.12.08).

37 miljardia euroa taivaan tuuliin yhden miehen toimesta! Tilanteen räikeyttä kuvaa se, että Yhdysvaltain autoteollisuudelle vaivoin räätälöity 10.5 miljardin euron tukipaketti kaatui Yhdysvaltain kongressin senaatin käsittelyssä samoihin aikoihin Madoff-skandaalin julkitulon kanssa jättäen General Motorsin, Chryslerin ja Fordin palveluksessa olevien satojen tuhansien työntekijöiden ja toimihenkilöiden tulevaisuuden lähes täydellisen hämärän peittoon.

Näköpiirissä talouslama

Johtavien teollisuusmaiden meneillään olevat massiiviset toimet pankkien pelastamiseksi ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä kuvitteellisen eli virtuaali-talouden tukemiseen. Pankeille suunnatuilla tähtitieteellisillä ”tukipaketeilla” on lähinnä vain lisätty virtuaalitalouden tuhovoimaa eli ”pelivaraa” reaalitalouden sektoria vastaan ilman että pankit olisivat juuri millään tavoin sitoutuneet myöntämään lainoja yritysten investointeihin.

Näköpiirissä on yhä selvemmin yleismaailmallinen talouslama eli kapitalismin kriisi on totaalinen ja maailmanlaajuinen. Maailmanlaajuinen talouskriisi on edennyt vaiheeseen, jossa kussakin maassa tulee vaatia valtiovallan vahvoja toimenpiteitä pankkien valvontaan ja omistukseen nähden. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokouksessa kesäkuussa 2007 hyväksytyssä ohjelmassa vaaditaan demokratian ulottamista myös talouden alalle, mikä merkitsee toimia taloudellisen päätöksenteon julkisuudesta ja osuustoiminnan kehittämisestä aina teollisuuden ja energiatuotannon omistukseen ja demokraattiseen hallintaan sekä pankkien kansallistamiseen asti.

Ensimmäisinä toimenpiteinä Suomessa on vaadittava yrityksiä luopumaan erilaisista johdon ylimääräisistä palkitsemisjärjestelmistä eli optio- ja osinkojärjestelyistä. Niiden kielteinen vaikutus on paitsi aineellinen myös moraali- ja uskottavuuskysymys. Pörssikauppa ja valuutanvaihto on pantava verolle, suurituloisten veroale on peruutettava ja pääomatulot on saatettava kunnallisverotuksen piiriin.

Vallitseva kriisi tuo jollakin tavoin mieleen (tosin tietysti toisenlaisiin historial-lisiin olosuhteisiin sijoittuvana) Leninin vuoden 1917 syksyllä kirjoittaman artikkelin Uhkaava katastrofi ja kuinka sitä vastaan on taisteltava. ”Kun puhutaan ’talouselämän säännöstelystä’ ja kierretään pankkien kansallistamiskysymys, niin se merkitsee joko täydellistä tietämättömyyttä tai ’yksinkertaisen rahvaan’ petkuttamista koreilla sanoilla ja kauniilla lupauksilla”, Lenin kirjoitti (Lenin, Uhkaava katastrofi…s. 100).

Koko yhteiskunnan osalta näyttää muuttuvan ajankohtaiseksi myös Leninin vuonna 1920 esittämä teesi, jonka mukaan ”Vallankumous voittaa vasta silloin, kun ’pohjakerrokset’ eivät halua vanhaa ja kun ’huippukerrokset’ eivät voi elää vanhaan tapaan.” Leninin mukaan tämä sama asia voidaan ilmaista sanoilla: vallankumous on mahdoton ilman yleiskansallista (sekä riistettyjä että riistäjiä käsittävää VL) kriisiä (Lenin, ”Vasemmistolaisuus”…s. 91-2)

Sosialismin edellytykset

Marx ja Engels käsittelivät Brysselissä vuosina 1845-46 kirjoittamassaan Saksalaisessa ideologiassa tulevan kommunistisen (sosialistisen) yhteiskunnan syntyedellytyksiä. He ottivat lähtökohdakseen Marxin jo aikaisemmin paljastaman vieraantumisilmiön, joka on ymmärrettävä pitkänä maailmanhistoriallisena ja tavallaan pahenemistaan pahenevana prosessina.

Tuo vieraantuminen voidaan marxismin klassikoiden mukaan voittaa siinä vaiheessa kun se muuttuu ”sietämättömäksi” mahdiksi ja kun ”tuo vieraantuminen muuttaa ihmiskunnan perusjoukon kerrassaan ”omistamattomaksi’ ja asettaa sen vastakkain samanaikaisesti olemassa olevan rikkauden ja sivistyksen maailman kanssa” (Marx ja Engels, Valitut teokset 6 osassa, osa 2, s.93).

Marxin ja Engelsin mukaan edellä sanottu edellyttää tuotantovoimien suurta kasvua ja korkeaa kehitysastetta, sillä ”vain tuotantovoimien universaalisen kehityksen mukana syntyy ihmisten universaalinen kanssakäyminen, jonka vuoksi toisaalta ’omistamattoman’ joukon ilmaantuminen tapahtuu kaikilla kansoilla samanaikaisesti (yleinen kilpataistelu)”.

Marxin ja Engelsin näkemys tuntuu yllättävästi yhdentyvän ns. globalisaatioilmiön ja erityisesti nyt vallalla olevan ”rahoituskriisin” kanssa. Nykyvaiheessa osakekurssien liike leviää lähes hetkessä ympäri maailmaa ja ”omistamattomia” koskettavat samat piinaavat tekijät, työttömyys, asunnottomuus, hintojen nousu, yleinen turvattomuuden tunne eli huomattavan suuri osa ihmisistä ja ihmiskunnasta joutuu elämään saman ”sietämättömän mahdin” alaisuudessa.

Ulkopuolisen mahdin syrjäyttäminen

Marx ja Engels luonnehtivat tuota mahtia yksilöille ”vieraana, heille ulkopuolisena valtana, jonka alkuperä ja päämäärät ovat heille tuntemattomat, jota he siis eivät voi enää hallita”. Sen sijaan pystyttämällä tuotannon kommunistisen sääntelyn ”ihmiset saavat jälleen määräysvaltaansa vaihdon, tuotannon ja keskinäisen kans-sakäymisensä harjoittamistavan”. Saksalaisessa ideologiassa Marx ja Engels ennakoivat suorasukaisesti, että ”Kommunismi on empiirisesti mahdollinen ainoastaan hallitsevien kansojen ’kertakaikkisena’ ja samanaikaisena toimintona” (mt., s. 94).

Sen johtopäätöksen rinnalle, että proletaarinen vallankumous voisi voittaa ainoastaan samanaikaisesti edistyneissä kapitalistisissa maissa, tuli sittemmin Leninin näkemys vallankumouksen voiton mahdollisuudesta imperialismin kaudella aluksi muutamissa tai jopa yhdessä erillisessä maassa.

Edellä mainittujen näkemysten välillä ei tarvitse nähdä ristiriitaa. Tällä hetkellä vain kapitalismin sisäinen kehitys näyttää nostavan uudelleen esiin Marxin ja Engelsin arvion pitkälle kehittyneen kapitalismin yhteisestä ”sietämättömästä mahdista”, mikä osaltaan mahdollistaa ja tekee välttämättömäksi eri maissa työväenluokan yhdensuuntaisen ja jopa samanaikaisen etenemisen kohti sosialismia.

Lähteet:

Lenin, V.I. Uhkaava katastrofi ja kuinka sitä vastaan on taisteltava. Valitut teokset neljässä osassa. Osa 3, s. 91-131. Kustannusliike Edistys, Moskova.
Lenin, V.I. ”Vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa. Moskova: Kust.liike Edistys
Marx, K, Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844. Moskova: Kustannusliike Edistys.
Marx, K, Kansantaloustieteen arvostelua. Kansankulttuuri Oy. Helsinki 1970.
Marx, K, Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. III osa. Moskova: Kust.liike Edistys 1976.
Marx, K, Engels, F., Feuerbach. Materialistisen ja idealistisen katsantokannan vastakkaisuus (Saksalaisen ideologian 1.luku). Teoksessa Marx-Engels, Valitut teokset kuudessa osassa. Osa 2, s.67-147. Moskova: Kustannusliike Edistys 1978
Marx, K, Engels, F. Kommunistisen puolueen manifesti. Teoksessa Marx – Engels, Valitut teokset kuudessa osassa. Osa 2,s. 334-371. Moskova: Kustannusliike Edistys 1978
SKP:n ohjelma. Hyväksytty SKP:n edustajakokouksessa 9.-10.6.2007.
Yle Radio 1, uutiset 13.12.2008.

Share this Post