Tuloksia Kööpenhaminan ilmastokokouksesta

SKP:n keskuskomitea 1.11.09:

Kööpenhaminasta saatava sitova ja oikeudenmukainen ilmastosopimus


Kööpenhaminan ilmastokokouksen tulos uhkaa jäädä vain löysäksi puitesopimukseksi. Pääsyy tähän on vauraiden teollisuusmaiden hallitusten haluttomuus vähentää riittävästi omia päästöjään. Ne eivät halua sitoutua tukemaan riittävästi kehitysmaiden siirtymistä kestävään energiatalouteen.

Jotta ilmastonmuutos ei johda katastrofaalisiin seurauksiin, tulee maailman keskilämpötilan nousu rajoittaa enintään kahteen asteeseen. Tämä edellyttää nopeita päästövähennyksiä. Päästöt pitää kääntää laskuun viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä ilmastopäästöjä pitää leikata 80 – 95 % vuoden 1990 tasosta.

Ilmastonmuutoksen uhkien torjuminen ja ekologisesti kestävälle tielle siirtyminen vaatii taloudellisen kehityksen mallin radikaalia muutosta, jatkuvan määrällisen kasvun ja kapitalistisen tuotantotavan hylkäämistä.

Sotilasmenoista rahaa ilmastonsuojeluun

Päästöjen vähentämiseen tarvittava teknologia on olemassa. Mitä aikaisemmin toimiin ryhdytään, sitä alhaisemmat ovat kustannukset. Kehitysmaiden päästövähennysten ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannusten on arvioitu olevan runsaat 100 miljardia euroa vuosittain vuoteen 2020 asti. Summa on alle viidennes USA:n sotilasbudjetista ja kymmenesosa maailman sotilasmenoista. Sodat ja asevarustelu ovat myös valtavia ilmastopäästöjen aiheuttajia.

SKP esittää:
– Asevarustelun supistaminen nostetaan keskeiseksi keinoksi kattaa ilmastokustannukset. ”Miekat auroiksi” on hyvä kehotus tänäänkin;
– Teollisuusmaat, mukaan lukien EU-maat, sitoutuvat Kioton jatkosopimuksella vähentämään ilmastopäästöjään vuoden 1990 tasosta 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä;
– Teollisuusmaat sitoutuvat rahoittamaan vuosittain vähintään 100 miljardilla eurolla kehitysmaiden puhdasta energiateknologiaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista YK:n puitteissa vuoteen 2020 asti.

Suomeen tarvitaan ilmastolaki

Suomen hallitus julkisti lokakuussa tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Selonteossa on asetettu tavoitteeksi vähentää ilmastopäästöjä vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Samaan aikaan Ruotsin hallitus on asettanut tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2050 ja Norja vuoteen 2030 mennessä, eli päästä siihen, että päästöjä syntyy hyvin vähän ja nekin kompensoidaan toteuttamalla päästövähennyksiä muualla.

Vähintään 80 prosentin päästövähennys on kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n teollisuusmaille asettaman tavoitteen (80–95 %:n vähennys) alapäästä. Hallituksen selonteossa ei ole asetettu mitään välitavoitteita. Hallitus pyrkii tapansa mukaan siirtämään toimenpiteitä niin kauan kuin mahdollista ja selviämään päästötavoitteista mahdollisimman vähällä. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ratkaisevat päätökset tehdään kuitenkin seuraavan 10 vuoden aikana. On hämmästyttävää, että vihreätkin on tyytynyt tulevaisuusselontekoon josta puuttuu kunnianhimoinen tavoite ja konkreettiset toimet ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Energiapolitiikan menot valtion talousarviossa ovat vain noin 60 miljoonaa euroa. Arviot uuden ilmastosopimuksen kokonaiskustannuksista Suomelle vaihtelevat 100–500 miljoonan euron välillä vuodessa. Tätä voi verrata esimerkiksi Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen kustannuksiin, jotka ovat 2230 miljoonaa euroa vuonna 2009, tai hallituksen työnantajille antamiin miljardiluokan vero- ja maksuhelpotuksiin.

SKP esittää;
– EU-maiden hännänhuippuna ja jarrumiehenä olemisen sijasta eduskunta asettaa Suomen tavoitteeksi olla vuonna 2050 hiilineutraali;
– Eduskunta säätää ilmastolain viiden prosentin vuotuisista päästövähennyksistä vuodesta 2010 alkaen. Tämä johtaa 38 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2020 mennessä;
– Ilmastolain toteuttamiseen liitetään konkreettinen energiatalouden rakennemuutoksen ohjelma.
– Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen määrärahoista siirretään välittömästi ainakin 10 % energiatalouden rakennemuutoksen ohjelman rahoittamiseen.

Ydinvoima ei ole ratkaisu energiatalouden rakennemuutokseen

Energiateollisuus ja valtapuolueet ovat valehdelleet suomalaisille ydinvoiman tarpeesta ja sen kustannuksista. Ydinvoimalan rakentamisen kustannukset ja turvallisuusongelmat ovat paljastuneet paljon ennakoitua suuremmiksi. Samalla ydinvoimahankkeet vievät rahoitusta ja mahdollisuuksia energiatalouden rakennemuutokselta kohti kestävää, työllistävää, paikallista ja uusiutuvaa energiaa.

Kuka tarvitsee ydinvoimaa? Energiateollisuus, joka näkee mahdollisuuden tehdä rahaa energian myynnillä Suomen rajojen ulkopuolella, uraanikaivoksilla ja ydinjätteen loppusijoituksella.

Energian osuus Suomen ilmastopäästöistä on noin 80 prosenttia. Hallitusten politiikkana on ollut yliarvioida ydinvoiman ja energiatehokkuuden merkitystä ilmastopolitiikassa ja aliarvioida uusiutuvaa energiaa. Myös ilmastopolitiikan maksumiehiksi on asetettu tavalliset kuluttajat eikä energiayhtiöt ja rikas eliitti. Lämpö ja sähkö ovat perustarpeita, joihin pienituloiset joutuvat käyttämään suhteellisesti suuremman osan tuloistaan kuin rikkaat. Siksi nykyisenkaltainen kotitalouksien energiaverotus on sosiaalisesti epäoikeudenmukainen.

Myös vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä pannaan mielellään kuluttajien niskoille: ”säästäkää energiaa, ostakaa viisaasti, käyttäkää joukkoliikennettä, kilpailuttakaa sähköyhtiönne….” Energian säästäminen on oikein, kotitalouksien energian säästöä pitää tukea ja kerskakulutusta pitää vähentää. Poliittisia ja rakenteellisia muutoksia ei saada kuitenkaan aikaan pelkästään yksittäisten kuluttajien valinnoilla. On rajoitettava suuryhtiöiden valtaa ja voitontavoittelua.

Markkinaehtoiset keinot, kuten päästökauppa ovat osoittautuneet täysin epäonnistuneiksi. Päästöt eivät ole vähentyneet, kuluttajien sähkölaskut ovat kasvaneet ja suuret energiayhtiöt ovat lisänneet voittojaan, joita ne kuitenkaan eivät ole sijoittaneet uusiutuvan energian investointeihin.

SKP esittää:
– Suomeen ei hyväksytä yhtään uutta lupaa ydinvoimalan rakentamiseksi. Sen sijaan panostetaan energian säästämiseen ja uusien teknologioiden kehittämiseen;
– Suomeen ei avata uraanikaivoksia. Suomesta ei tehdä ydinjätteiden loppusijoituspaikkaa;
– Energiayhtiöiden kohtuuttomat voitot tuloutetaan valtiolle ja osoitetaan paikallisen ja työllistävän uusiutuvan energian investointeihin;
– Ilmastopolitiikan pääpaino laitetaan uusiutuvan energian investointeihin (kuten tuuli, aurinko, biokaasu, puuperäiset biopolttoaineet). Turpeen käytöstä luovutaan. Ruuantuotantoa ja sademetsiä uhkaavat polttoaineet, kuten palmuöljydiesel, hylätään;
– Energiatuotanto tulee siirtää yhteiskunnalliseen omistukseen – valtion, kuntien ja osuuskuntien hoidettavaksi – ja alistaa demokraattiseen ohjaukseen.

Kommentteja ei voi kirjoittaa.